Olen Villisorsaa kuunnellut

[Suomalainen kansansävelmä. V.A. Koskenniemi = Veikko Antero Koskenniemi, 1885-1962. Valkeat kaupungit, 1908.

Lähde Musiikkia oppimaan, Fazer, 1958, 174.]

1. On suuri sun rantas autius,
sitä sentään ikävöin
miten villisorsan valitus
soi kaislikossa öin.

2. Joku yksinäinen, eksynyt,
joka vilua vaikeroi,
jok' on kaislikossa kierrellyt
eik' emoa löytää voi.

3. Sun harmajata aaltoas
olen katsonut kyynelein:
ens surunsa itkenyt rannallas
mun on oma nuoruutein.

4. On syvään sun kuvasi painunut
ja sitä ikävöin.
Olen villisorsaa kuunnellut
ma siellä monin öin ...

Blogi on Google-haulla kahdeksas. Nimi ei tule kansanlaulusta, vaikka folkloristi olenkin. (Toivottavasti kohta antropologi, sivuaineina folkloristiikka, viestintä ja swahili.) Laulu on ollut minulle tärkeä,mutta nimi tulee Henrik Ibsenin näytelmästä. Se kuului yo-kirjoituksiini ja liikuttaa yhä (Älä anna sen koskaan nähdä merta...).