Välistä tuntuu niin väärinkohdellulta. Se taitaa olla ihan muoti-ilmiö nykyään, liekö setä Freudia syyttäminen vai miksi kaikilla on lapsuuden traumoja ja katkeria mietteitä? Tällä trendillä tehdään rahaa. Julkkishaastattelut, uudet ja kalliit terapiamuodot ja kaiken maailman self help-oppaat ovat peruskauraa nykyään. Jokaisella on stressiä, ja siihen tarjotaan apua joogan, mindfulnessin (suomeksi "tietoinen ja hyväksyvä läsnäolo" - mikä sanahirviö), raakaravinnon, jokikivihoidon, intiaanirummutuksen ja ties minkä bowen-terapian muodossa. Hoidot maksavat alkaen 50€ tunti, itsehoito-oppaista saa varautua maksamaan saman verran ja jooga- ym. kurssia pidetään halpana mikäli se kustantaa "vain" satasen.

Monesti stressiä ja pahaa oloa aiheuttavien olosuhteiden muuttaminen on suoraan sanoen mahdotonta, siksi on hyvää, että on olemassa välineitä tilanteen sietämiseen. Ihminen joutuu monesti elämässään pakkorakoon, jossa joutuu sietämään esimerkiksi kuluttavaa työtä, ahdistavaa ihmissuhdetta tai epätyydyttäviä asuinolosuhteita. Meille toitotetaan joka taholta, että muutu, muuta ja mullista. Mahdollisesti suuri osa ahdistuksesta aiheutuu siitä, että ihminen on näihin muutoksiin kykenemätön - ei itse olosuhteista. Ihminen ei ole oman elämänsä herra vastoin länsimaista näkemystä, ja tuon totuuden kohdatessaan ihminen luulee epäonnistuneensa.

Miksi me olemme välinpitämättömiä, emme pidä lupauksia emmekä halua tarjota olkapäätä?Yksikin elävä tukipylväs korvaisi monet kalliit hoidot, mutta ystäviähän ei yhtä helposti ajanvaruksella saa. Vara-aviomiespalvelut on jo keksitty, enkä tässä tarkoita seksityöläisiä vaan autonrankaanvaihtoa ja taulun seinään naulaamis-palvelutia tarjoavia yrityksiä. Varaystäväpalvelussa ollaan vasta kalliiden keksustelulinjojen tasolla. Korvatkoon robotit tollot, välinpitämättömät toverit!