Uusi lyhty ja puinen kalenteri. Käpyretken tuloksia.
Arki on kiireistä harmaata. En kerkeä näkemään ketään, ja jos joskus (kerran kuussa) olisi aikaa tavata joku puolen tunnin ajan, ei voimavarat riitä. Jos jollekin erehdyn kertomaan, miten ainainen kiire ja epätyydyttävä työ- ja opiskeluelämä ahdistavat, on vastaus aina sama: "oma vikasi". No, näin kai se on nähtävä. Olisipa aikaa hetki istua jonkun kanssa iltaa ja puhua paskaa. Antaisi taas voimaa jaksaa. Kohta tämäkin härdelli on ohi, maisterikursseja enää puolenkymmentä ja sitten voidaan puhua urasuunnitelmista ja jostain vapaa-ajasta, heikko käsity mitä se sana tarkoittaa...? Vaikka työpäivät ovatkin 6-8-tuntisia, tentteihin ja seminaareihin valmistautumisesssa menee toinen mokoma ja sitten olisi siivottava ja tehdä ruokaa ja käydä kaupassa ja hoitaa elukoita. Sitten onkin nukkumaanmenoaika. Lukemattomien romaanien pino kasvaa ja kaikista kutsuista on pakko kieltäytyä. Sanovat, että muista liikkua ja nähdä kavereita, mutta kun aikaa ei ole. Oikeasti. Vuorokaudessa on 24 tuntia, ja 12-tuntisen päivän jälkeen (kuten eilen) ei enää liikoja jaksa. Tätä ei kukaan käsitä, ja kohta ei niitä kavereitakaan ole, kun ei ehdi hoitaa suhteita. Onneksi ensi viikon jälkeen vä'hän helpottaa. 17.päivää olen odottanut koko syksyn! Sitten alkaa "joululoma", jota häiritsee vain gradun "ensipainoksen" valmistelu lucianpäiväksi.
Ajattelin sitten avautua tänne, koska kukaan muu ei jaksa kuunnella. Helpottipa:) Sitä paitsi olen aika hyvin ehtinyt tehdä kerran viikossa yhden kivan asian, mistä päätin aiemmin syksyllä. Se on ollut tärkeä henkireikä. Nyt on kokeiltu hotjoogaa ja tanssia ja enkelikerhoa, maanantaina on reikiä ja sitten henkistä kasvua ja naurujoogaa! Näyttää siltä, että muutto maakuntiin on edessä. On paras ottaa kaikki irti pääkaupunkiseudun sykkeestä ja valintojen mahdollisuuksista, kun vielä voi. 


Pupu vartioi amaryllisvauvaa.