Voiko viikko paremmin alkaa. Käytöstavat ovat näemmä joutaneet tulla unohdetuiksi ihan tervehtimisestä alkaen, itsekeskeisillä ihmisillä on tapana yrittää päteä ja käyttää olematonta valtaansa tekemällä kanssaihmisten elämästä hankalaa ja muutenkin kaikki ovat kuivakoita, huumorintajuttomia kurppia. Johtoporras toverittelee ja ollaan niin samaa perhettä että, mutta kun bonuksia jaetaan niin näemmä perhe menettää merkityksensä. Myyntiä, myyntiä, myyntiä pitää olla! Luottamusmies ynnä muuta "työntekijän asialla olevat" ovat pelkkiä kaksinaamaisia koristeita, eikä ketään kiinnostaa hittoakaan mikään muu kuin oma hyvinvointi. Kaikillahan on joku henkilökohtainen kriisi menossa, koska nykyään ihmisen arvon määrittää hänen kriisiensä laatu ja stressimittarin lukema.

No niin, se siitä. Minulla olisi vihdoinkin jotain näytettävää sisustusrintamaltakin, mutta kamerakännykkä onneton meni paskaksi. Kameran hajotin jo vuosi sitten uittamalla sen shampoossa. Ehkä ihan hyväkin, etten julkaise kuvia, koska aion kirjoittaa tänne kaikkea maahanmuuttaja- ym. vastaista vihapuhetta. Selitykseksi mainittakoon, että mitä kauemmin tässä työpaikassa mätänen, sitä enemmän alan vihata kaikkea ja kaikkia. Mutta toisaalta ei sillä "paljastumisen uhalla" mitään väliä ole, koska kuka tollo tätä lukisi.

Jokainen asiakaspalvelualalla oleva tietää, että asiakkaat ovat välistä aika tolloja. Siitä vallitkoon yhtämielisyys. Se, mitä ei saa sanoa, on se, että moni asiakaspalvelualalla olevakin on tollo. Mitä alemmalla tasolla hän työskentelee, sitä tollompi hän olleti on, koskei parempaan kykene. Poikkeuksena ovat erityisryhmät, kuten vammaiset, osapäiväiset opiskelijat ja suomea kunnolla osaamattomat. Hyshys, näin ei saa sanoa eikä ajatella. Kunnianhimoa pidettiin kauan syntinä, mutta entä jos kunnianhimottomuuskin on synti? Rikos ihmisyyttä ja ihmiskuntaa vastaan se ei kai voi olla, koska matalapalkka-alat käytännön elämää pyörittävät. Jollei ihan syntiä, niin ainakin aivokapasiteetin alikäyttöä - ja tolloutta.

Ja jos nyt joku tätä lukee ja suosittelee hoitoon hakeutumista, niin voinen kertoa että ajatuksistani kuultuaan ensimmäinen lääkäri passitti minut narkolepsiatutkimuksiin ja pieruanalyysiin ja kuusi vuotta myöhemmin minut ohjattiin kasvohoitoon. Kävin, ja tulin vähän vihaisemmaksi jopa, koska värjäsivät kulmani liian tummiksi. Tollot?

Jääköön tämä tähän tällä kertaa. Tollo-sana takaisin muotiin!!!